Aihearkisto: Sarjikset

Sarjiksista yleensä ja/tai niiden tekemisestä.

Sarjakuvamulgasu: ”Usagi Yojimbo, book 30, Thieves and Spies”

Usagi Yojimbo, book 30 "Thieves and Spies"

Usagi Yojimbo, book 30 ”Thieves and Spies”

Omistan kaikki julkaistut ”perus” UY kirjat. Fanitan niistä joka ikistä. Stan Sakai on suurimpia, ehkä suurin esikuvani sarjisten saralla. UY on myös suosikkisarjakuvani muutoinkin. Suurimpia aarteitani on mestarin itsensä signeeraama UY, book 23 ”Bridge of Tears”. Mies teki isot piirrokset jokaiselle signeerausta jonottaneelle!

Sakain signeeraus

Sivukommenttina tähän: ensimmäinen signeerattu opukseni oli Jeff Smithin ”Luupäiden” suomennettu versio ”Rockjaw” (”Kivileuka”) tarinasta. Signeerausta hakiessa ehdin miehen kanssa rupatella hänen UY-kirjaan tekemästään introsta. Hehkutimme yhdessä Stan Sakain suuruutta ja Usagia ylipäätään!

Jeff Smithin signeeraus

Jeff Smithin signeeraus ”Kivileuka” albumiini!

Se esipuheista ja yleisestä hehkutuksesta. Ajattelin ”arvioida” uusimman, kirjan 30 kun  ensinnäkin törmäsin linkin kautta jonkin toisen, ruotsalaisen, fanin tekemään vastaavanhenkiseen mainioon arvioon. Tämä arvio ei välttämättä ole yhtä mainio. Toiseksi, pitkän linjan fanina on ehkä aika aiheesta vähän avautua ja ylipäätään kokeilla siipiä sarjisarvioinnin parissa.

Ensimmäinen tarinasatsi on fanille tosiaan nannaa kun omiin naishahmosuosikkeihin lukeutuvat Chizu ja Kitsune kohtaavat. Kitsunen mukanaolo takaa yleensä sen, ettei huumori ole järin kaukana. Tosin on eräs Usagi-tarinoiden peruselementeistä, tragediakin, Kitsune-tarinoissa mukana ollut alkuperä-tarinasta lähtien. Nyt tragedia on sinänsä sivuraiteilla. Vauhti, huumori ja vaaralliset tilanteet ottavat etusijan. Mainio tarinajatkumo, klassikko suorastaan.

Muut tarinat jäävät pituudeltaan ehkä ensimmäisen putken jalkoihin, mutteivät kyllä laadultaan. Omia suosikkejani oli sekä ”lännestä” saapuneen, että yksikätisen miekkamiehen tarinat. Tietynlainen kannanotto (ja hyvä sellainen!) oli lojaalin vasallin kohtalo käänteineen. Kannanotto mm. turhamaisuutta vastaan. Usagin loppukommentti etenkin. Järjestettyjen avioliittojen yhtä ja vähän toistakin puolta päästiin myös käsittelemään kekseliäästi kirjan päättävässä kokonaisuudessa.

Kyseessä oli kaiken kaikkiaan ”vain” ns. tarinaa isompaa kokonaisuutta kohti kuljettava ”väliosa”, mutta hyvä sellainen. Seuraavaa ”yhden teeman/tarinan” kirjaa, kuten ”Dragonbellow Conspiracy” tai ”Grasscutter I ja II” odotellessa…Joskohan Usagi pääsisi vihdoin taas nenätysten itsensä Hikijin kanssa?

A.

Sarjiksista tehdyt animaatiot

3d vai 2d?

Kas siinäpä kysymys? Nykyään kun lähestulkoon kaikki uudet animaatioleffat tuppaavat olemaan 3d-animaatiota. Minulla ei ole mitään tuota asiaa vastaan. Miksi silti niin harvat tekevät 2d-animaatiota? Ei pelkkä työläys voi sitä selittää vai voiko? Kyllä nykyään on hyvät softat myös 2d-animaation tekoon.

Tästä pääsenkin itse otsikon asiaan…Kun sarjiksesta tehdään animaatio (leffa tai sarja) niin useimmiten lopputulos on 3d-animaatio. Herääkin kysymys, että tekeekö 3d-tekniikka oikeutta syntyjään ”2d:lle” sarjakuvalle? Katoaako sarjakuvan ”x-tekijä” kun se ensinnäkin siirretään elokuvaformaattiin puhumattakaan, että 3d-animaatioksi? Liian usein ei myöskään luoteta lähdemateriaalina toimivan sarjakuvan luontaiseen charmiin vaan ”höystetään” tuotosta hirveällä efekti, toiminta ja ties millä sekasotkulla. Huonoja esimerkkejä sarjis-animaatio-transitiosta varmaan tietää vähän jokainen.

Hyvästä ja jopa hyvästä sarjis-3d-animaatio-transitiosta näin tuossa taannoin ainakin orastavaa lupausta. Tenavista, tuosta penskaiästä asti fanittamastani ikisuosikistani, on tekeillä uusi animaatioversio. 3d vieläpä. Näkemäni maistiaisen perusteella jälki oli kieltämättä lupaavaa ja lähestymistapa tietyllä tapaa uusi. Hahmot näyttivät hyvin pitkälti juuri niiltä kuin miltä ne Schultzin sarjassa näyttivät pistesilmineen ja kaikkineen. Jopa veikeät vauhtiviivat oli onnistuttu ottamaan mukaan tuotokseen. Muutenkin sarjakuvan henki tuntui olevan hyvin läsnä jopa tuossa näkemässäni pikku teaserissa. Usein kun ei edes hahmojen alkuperäiseen ulkoasuun luoteta tarpeeksi vaan tehdään ne miltei kokonaan uusiksi ja siten kadotetaan jotain alkuperäisteoksen hengestä heti kättelyssä. Huomautettakoon vielä, ettei tämä Tenavat-leffa ole kuitenkaan tehty ns. ”cel-shading” tekniikalla. Se taas on asia erikseen. Hyvä idea, joka usein kaipaa lisätyöstämistä.

A.