Mikä lähestymistapa sarjiselokuvissa on paras?
Sarjakuvamainen toteutus, jonka ei ole tarkoituskaan olla realistinen. Esimerkkinä Sin City leffa(t). Tai samalta ”suunnalta” kumpuava ”300”…? Onko tuolloin kyse vain ”laiskasti tehdystä animaatiosta”?
Nolanin Batman-trilogia? Ts. realistinen. Yritys kuvata miltä sarjakuvan maailma näyttäisi ”oikeasti”. Välittyykö tuolloin sarjakuvan henki, sanoma tms? Hukkuuko jokin ”käännöksessä”?
Poikkeaako sarjakuva elokuvan lähdemateriaalina romaanista/novellista? Sarjakuva kun tarjoaa myös konkreettisemman visuaalisen kuvauksen. Vai hyödyntääkö sarjakuvaa niinkin pitkälle, että ”hyödyntää” sen tarjoaman valmiin ”storyboardin”?
Onnistuuko taidemuodon konversio toiseen ylipäätään? Baletista sarjakuvaan? Oopperasta romaaniksi? Saadaanko jotain uutta ja ihmeellistä vai ”pyhäinhäväistys”?
A.