Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2016

Sarjakuvamulgasu: ”Usagi Yojimbo, book 30, Thieves and Spies”

Usagi Yojimbo, book 30 "Thieves and Spies"

Usagi Yojimbo, book 30 ”Thieves and Spies”

Omistan kaikki julkaistut ”perus” UY kirjat. Fanitan niistä joka ikistä. Stan Sakai on suurimpia, ehkä suurin esikuvani sarjisten saralla. UY on myös suosikkisarjakuvani muutoinkin. Suurimpia aarteitani on mestarin itsensä signeeraama UY, book 23 ”Bridge of Tears”. Mies teki isot piirrokset jokaiselle signeerausta jonottaneelle!

Sakain signeeraus

Sivukommenttina tähän: ensimmäinen signeerattu opukseni oli Jeff Smithin ”Luupäiden” suomennettu versio ”Rockjaw” (”Kivileuka”) tarinasta. Signeerausta hakiessa ehdin miehen kanssa rupatella hänen UY-kirjaan tekemästään introsta. Hehkutimme yhdessä Stan Sakain suuruutta ja Usagia ylipäätään!

Jeff Smithin signeeraus

Jeff Smithin signeeraus ”Kivileuka” albumiini!

Se esipuheista ja yleisestä hehkutuksesta. Ajattelin ”arvioida” uusimman, kirjan 30 kun  ensinnäkin törmäsin linkin kautta jonkin toisen, ruotsalaisen, fanin tekemään vastaavanhenkiseen mainioon arvioon. Tämä arvio ei välttämättä ole yhtä mainio. Toiseksi, pitkän linjan fanina on ehkä aika aiheesta vähän avautua ja ylipäätään kokeilla siipiä sarjisarvioinnin parissa.

Ensimmäinen tarinasatsi on fanille tosiaan nannaa kun omiin naishahmosuosikkeihin lukeutuvat Chizu ja Kitsune kohtaavat. Kitsunen mukanaolo takaa yleensä sen, ettei huumori ole järin kaukana. Tosin on eräs Usagi-tarinoiden peruselementeistä, tragediakin, Kitsune-tarinoissa mukana ollut alkuperä-tarinasta lähtien. Nyt tragedia on sinänsä sivuraiteilla. Vauhti, huumori ja vaaralliset tilanteet ottavat etusijan. Mainio tarinajatkumo, klassikko suorastaan.

Muut tarinat jäävät pituudeltaan ehkä ensimmäisen putken jalkoihin, mutteivät kyllä laadultaan. Omia suosikkejani oli sekä ”lännestä” saapuneen, että yksikätisen miekkamiehen tarinat. Tietynlainen kannanotto (ja hyvä sellainen!) oli lojaalin vasallin kohtalo käänteineen. Kannanotto mm. turhamaisuutta vastaan. Usagin loppukommentti etenkin. Järjestettyjen avioliittojen yhtä ja vähän toistakin puolta päästiin myös käsittelemään kekseliäästi kirjan päättävässä kokonaisuudessa.

Kyseessä oli kaiken kaikkiaan ”vain” ns. tarinaa isompaa kokonaisuutta kohti kuljettava ”väliosa”, mutta hyvä sellainen. Seuraavaa ”yhden teeman/tarinan” kirjaa, kuten ”Dragonbellow Conspiracy” tai ”Grasscutter I ja II” odotellessa…Joskohan Usagi pääsisi vihdoin taas nenätysten itsensä Hikijin kanssa?

A.