Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Sarjiksista tehdyt animaatiot

3d vai 2d?

Kas siinäpä kysymys? Nykyään kun lähestulkoon kaikki uudet animaatioleffat tuppaavat olemaan 3d-animaatiota. Minulla ei ole mitään tuota asiaa vastaan. Miksi silti niin harvat tekevät 2d-animaatiota? Ei pelkkä työläys voi sitä selittää vai voiko? Kyllä nykyään on hyvät softat myös 2d-animaation tekoon.

Tästä pääsenkin itse otsikon asiaan…Kun sarjiksesta tehdään animaatio (leffa tai sarja) niin useimmiten lopputulos on 3d-animaatio. Herääkin kysymys, että tekeekö 3d-tekniikka oikeutta syntyjään ”2d:lle” sarjakuvalle? Katoaako sarjakuvan ”x-tekijä” kun se ensinnäkin siirretään elokuvaformaattiin puhumattakaan, että 3d-animaatioksi? Liian usein ei myöskään luoteta lähdemateriaalina toimivan sarjakuvan luontaiseen charmiin vaan ”höystetään” tuotosta hirveällä efekti, toiminta ja ties millä sekasotkulla. Huonoja esimerkkejä sarjis-animaatio-transitiosta varmaan tietää vähän jokainen.

Hyvästä ja jopa hyvästä sarjis-3d-animaatio-transitiosta näin tuossa taannoin ainakin orastavaa lupausta. Tenavista, tuosta penskaiästä asti fanittamastani ikisuosikistani, on tekeillä uusi animaatioversio. 3d vieläpä. Näkemäni maistiaisen perusteella jälki oli kieltämättä lupaavaa ja lähestymistapa tietyllä tapaa uusi. Hahmot näyttivät hyvin pitkälti juuri niiltä kuin miltä ne Schultzin sarjassa näyttivät pistesilmineen ja kaikkineen. Jopa veikeät vauhtiviivat oli onnistuttu ottamaan mukaan tuotokseen. Muutenkin sarjakuvan henki tuntui olevan hyvin läsnä jopa tuossa näkemässäni pikku teaserissa. Usein kun ei edes hahmojen alkuperäiseen ulkoasuun luoteta tarpeeksi vaan tehdään ne miltei kokonaan uusiksi ja siten kadotetaan jotain alkuperäisteoksen hengestä heti kättelyssä. Huomautettakoon vielä, ettei tämä Tenavat-leffa ole kuitenkaan tehty ns. ”cel-shading” tekniikalla. Se taas on asia erikseen. Hyvä idea, joka usein kaipaa lisätyöstämistä.

A.

Mietintöjä sarjiselokuvista

Mikä lähestymistapa sarjiselokuvissa on paras?

Sarjakuvamainen toteutus, jonka ei ole tarkoituskaan olla realistinen. Esimerkkinä Sin City leffa(t). Tai samalta ”suunnalta” kumpuava ”300”…? Onko tuolloin kyse vain ”laiskasti tehdystä animaatiosta”?

Nolanin Batman-trilogia? Ts. realistinen. Yritys kuvata miltä sarjakuvan maailma näyttäisi ”oikeasti”. Välittyykö tuolloin sarjakuvan henki, sanoma tms? Hukkuuko jokin ”käännöksessä”?

Poikkeaako sarjakuva elokuvan lähdemateriaalina romaanista/novellista? Sarjakuva kun tarjoaa myös konkreettisemman visuaalisen kuvauksen. Vai hyödyntääkö sarjakuvaa niinkin pitkälle, että ”hyödyntää” sen tarjoaman valmiin ”storyboardin”?

Onnistuuko taidemuodon konversio toiseen ylipäätään? Baletista sarjakuvaan? Oopperasta romaaniksi? Saadaanko jotain uutta ja ihmeellistä vai ”pyhäinhäväistys”?

A.